lauantai 15. heinäkuuta 2017

Toisesta synnytyksestä palautuminen ja unelma itsestä valmennus

On kulunut melkein kaksi kuukautta synnytyksestäni ja mielestäni olen palautunut todella hyvin. Toki painoa yhä on. Muuten päällisin puolin tunnen oloni hyväksi eikä kipuja ole. Sain myös kolmannen kierukan torstaina. Kolmas siksi, koska ihan ensimmäinen lähti irti esikoisen syntymän jälkeen ja sen tilalle laitettiin uusi. Joten tämä homma oli minulle tuttua, aiemmilla kerroilla jalkani tärisivät. Tällä kertaa en tärissyt ja se ei sattunut niin paljon. Toki minua tuntui hieman huimaavan, kun kohdun kaulasta oli otettu kiinni ja kierukka asennettiin, mutta kotiin hengitellä toimenpiteen ajan.

27.5 päivä, ennen tytön syntymää.
Kohtuni on supistunut hyvin, joten kierukka voitiin asentaa. Mielessäni on toki käynyt mieheni sanat, lapsista joiden ikä ero olisi vuosi. Mutta minusta on raskasta jo näiden kahden ikä ero, johtuen varmaan siitä että esikoinen on hieman vaikea tapaus. Mies onneksi keskiviikkona sanoi, kun puhuin tästä aiheesta että katsotaan nyt ensin miten nämä kaksi tulevat toimeen. Totta kai tämä oli huojentavaa kuulla ja itse haluan päästä normaalin mittoihin takaisin kahden raskauden jälkeen. Toki tahdon 2018 äitiysjuhlapakkauksen, mutta sen varmaan sitten ostan vaikka käyttäjiä ei olisikaan sillä hetkellä, mutta onpahan valmiina kolmoselle sitten joskus. Miehen mummo sanoi nähneensä unta, jossa haikara sanoi että meidän lapset jää tähän kahteen hieman hätkähdytti minua tämä asia. Myös minun mummoni sanoi, että eihän sitä tarvitse enempää kun on jo poika ja tyttö.


2.6

Omana haaveenani on ollut aina iso perhe, joten pidän oikein hyvänä kuutta lasta. Iso sisarusparvi on lahja, moni pitää meitä lestadiolaisina tai uskonnollisina, mutta ei emme ole sitä. Minä itse ihailen suurperheitä, etenkin erästä yksinhuoltaja äitiä jolla on 13 lasta, kyllä niin monta. Jotkut sanovat, ettei naisen keho kestä sellaista määrää, mutta kyllä näköjään kestää. Huomaan mahani pienentyneen ihan kivasti synnytyksestä. Tämän hetkinen painoni on nyt illasta 74,3kg ja neuvolassa katsoessa se on ollut 73,3kg. Auts kilo lisää siis. Katsotaan aamulla mitä vaaka virallisesti sanoo painokseni.

6.6
Tavoitteenani on päästä kesäkuntoon 2018. Virallisesti en ole aloittanut kunnollista elämäntapa muutostani, mutta koitan pitää ateriarytmin aluksi kasassa. Tarkoitus olisi painaa 50-55kg. Painan ainakin vähemmän mitä raskauden alussa 76kg. On sekin jo jotain. Olen myös tehnyt ennätyksen imetyksen suhteen ja olen ylpeä siitä. Tahdon jatkaa sitä ainakin 6kk ikään asti, jos suinkin mahdollista. Tulette varmasti näkemään blogissani matkaa painonpudotukseni suhteen ja vinkkejä saa jakaa.
15.6

Olen myös mukana Unelma itsestä valmennuksessa blogini kanssa, joka alkaa 4.9 joten liity ihmeessä mukaan!
"Unelma Itsestä on hyvinvoinnin nettivalmennus, joka valmentaa sinut onnistumaan tavoitteissasi. Tavoitteesi ja unelmasi voivat liittyä esimerkiksi seuraaviin muutoksiin:
  • Parantunut energia- ja vireystaso
  • Positiivinen ajattelu
  • Hyvä mieli
  • Onnellisuus
  • Unelmatyön saaminen
  • Uuden kumppanin löytäminen
  • Parantunut tyytyväisyys elämään
  • Henkinen hyvinvointi
  • Lisääntynyt arkiaktiivisuus ja liikunnan määrä
  • Laihdutus ja painonhallinta
  • Kiinteytys ja kehon muokkaaminen
  • Positiivinen kehonkuva
  • Itsensä rakastaminen
  • Ruokavaliomuutos
  • Kokonaisvaltainen hyvinvointi
  • Elämäntapamuutos tai -remontti
  • Parantunut yöunen laatu
    Parantunut stressinhallintakyky
  • Elämänhallinnan tunteen lisääntyminen"

13.7
En osaa sanoa kummasta synnytyksestä olen toipunut paremmin, mutta jos verrataan kierukan laittamista niin tällä kertaa siitä palauduin paremmin. Imettäminen ei myöskään sattunut alussa kuten esikoisen aikaan. Painossa toki on pudotettavaa, koska esikoisen aikaan sairaalasta lähtiessä painoin 59kg eli olin melkein normaali painoinen. Tilanne paheni sinä aikana ja lihoin valtavasti ja imetin tosiaan vain kuukauden kunnes tuli raivarit. Myös kierukka epäilen osa syyksi, joka nosti painoani ja heti sen poistaessa laihduin muutamassa päivässä 6-8kg. Joten nyt kun tämä kierukka on niin saa nähdä nouseeko painoni taas entisestään, toki minun pitää alkaa vaunuilla ja liikkua enemmän sekä alkaa seurata syömisiäni. Tahdon kyllä tehdä loppuelämän muutoksen ruokavaliossa ja liikunnassa.


Ihailen näitä ihmisiä jotka palautuvat tosi hyvin ja maha ei jää roikkumaan. Harmi etten itse kuulu tähän kastiin. Toki olen ollut anorektikko ja nyt ylipainoinen, joten molemmat ääripäät olen kokenut mutta silti toivon olevani joskus laiha kuitenkin normaalin rajoissa. Tämä 13 lapsen äitikin on normaalipainoinen tietääkseni, ainakin kuvista päätellen. Joten katsotaan kuinka vuodessa saisin muutoksia aikaan. Esikoisen aikaan intoni laihdutukseen oli vaihteleva, mutta nyt tahdon todella ottaa härkää sarvista. Tahdon joskus olla sellainen kunnon juoksulenkkelijä, joita myös ihailen kuinka he pystyvät ja jaksavat juosta. Myös pyöräily olisi ihanaa, joskus nuorena pisin lenkki oli 16km. Nyt pisin kävelylenkkini on ollut n.4km. Ehkä se vielä kasvaa pikku hiljaa.


Kuinka olet palautunut synnytyksestä? Onko sinulla vinkkejä laihduttamiseen imetyksen aikana?

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Oma lapsuus vs lasteni lapsuus

Kauheasti en halua lapsuudestani puhua, koska se ei ole ollut elämäni parasta aikaa ja jos minun pitäisi sitä avata jollekin niin en osaisi kertoa siitä oikein positiiviseen sävyyn. Suurin osa muistoista on negatiivisia mutta on sinne mahtunut sisarusten kanssa jotain positiivistakin. Olen syntynyt Iisalmen sairaalassa, mutta synnyinjuureni ovat Kiuruvedellä. Olen myös asunut pienenä Kajaanissa. Olen perheen esikoinen vaikka moni ei meinaakaan uskoa sitä. Minulla on kolme sisarusta, kaksi siskoa ja veli sekä lisäksi vielä 3 syntymätöntä sisarusta. Siskot ovat minua 2 ja 10-vuotta nuorempia, veli 4-vuotta nuorempi.


Kävin pienenä seurakunnan kerhossa ja sieltä löysin parhaan kaverini jonka olen tuntenut yli 10-vuotta. En tosin ole varma olimmeko tunteneet jo ennen sitä. Olen aina ollut ujonpuoleinen, mutta silti hieman avoin. Jossain 4-luokalla minusta tuli ujompi, siis niihin aikoihin kun pikkusiskoni syntyi ja kukaan ei oikein tiedä mitä silloin tapahtui, että tälläinen tapahtui. Nykyään olen alkanut olemaan taas puheliaampi. Harrastin ratsastusta 5-7-luokalla. Paraskaverini oli minun kanssani koko peruskoulun. Yläkoulussa pääsimme samalle luokalle. Yläkoulussa sain uusia kavereita ja niistä tuli myös parhaan kaverini kaverit. Meillä kotona kävi tosi vähän kavereita ja kävin enemmän heidän luonaan. Myös tämä on osa syy kasvuympäristössäni että olen ujonpuoleinen. Kaveripiirini on siis todella pieni ja harmikseni he ovat ihan eri paikkakunnalla. Tällä paikkakunnalla minulla ei ole yhtään kaveria.


Rakastin lapsena käpylehmiä ja seikkailua lähimetsissä sekä marjastusta. Olen myös kalastanut ja laittanut perunoita kasvamaan. Myös omien pihojen marjojen poiminta on jäänyt mieleeni. Parasta oli ettei kotiintuloaikoja "maatilalla" ollut, joten omakotitalon pihalla sai olla niin myöhään kuin halusi. Vihasin hieman sitä, että ulkoa piti mennä syömään sisälle tai juuri iltamyöhään olleet ulkoleikit piti keskeyttää. Mielikuvitusta riitti koko lapsuuden ja sisarusten kanssa tuli riitoja useinkin. Minä olin yleensä se joka söi salaa keksejä ja syytin siitä veljeä, koska hän oli ainut poika. Söin kerran myös salaa juustoa.


On hieman surullista, ettei nykyään voi olla lapsi pitkään vaan elää tietyn trendin mukana. Minä leikin bratzeillä ja barbeilla vielä 15-vuotiaana, siskoni kaveri ihmetteli asiaa. Minusta siinä ei ollut mitään outoa. Rakastin leikkiä niillä. Jos vertaan nuorinta siskoani, joka elää melkein tässä iässä, niin ei hän leiki barbeilla vaan pelaa koneella pelejä ja viettää aikaa kavereiden seurassa sekä käy festareilla. Minä taas en ole koskaan käynytkään millään festareilla. Minun esiintyjien katsomiset rajoittuu Iskelmäniityille ja Olusille/Limusille. Tietyllä tavalla pidän sitä epäreiluna, mutta toisaalta kun lapset ovat isoja, minä olen yhä nuori ja pääsen sitten käymään niillä jos innostusta vaan enää on. Toki voin käydä sitten lasten kanssa shoppailemassa ja festareilla jne...


Minusta tuntuu pahalle, että some on olemassa siellä menee nuorilla niin paljon aikaa ja  jopa itselläni, siihen jää koukkuun. Rakastan lapsuuteni aikaa, kun käpylehmät olivat in ja kirjat luettiin ihan kirjasta eikä tabletista. VHS-leffat ja ohjelmat olivat parhautta. Rakastin myös näitä erilaisia juhlia joulu ja pääsiäinen jne... Etenkin ystävänpäivä on parasta elämässäni, koska se on syntymäpäiväni. Lapsuudessani ukki ja mummo asuivat ihan naapurissa, joten oli ihana piipahtaa käymää heillä. Saimme usein kaakaota, jäätelöä ja pirtelöä. Joskus tuli syötyä näitä asioita salaa. Lapsuudessa ihanaa aikaa taisi olla kesälomareissut, joita odotin kovasti tai juuri kummieni luona käyminen siskoni kanssa. Leikin paljon myös autoilla siinä vaiheessa kun veljeni niitä sai. Kotis oli parasta ja kaikki ulkoleikit kymmenen tikkua laudalla, purkkis sekä maa jne...



Olen ainut meistä sisaruksista joka on käynyt Marokossa vanhempien ja tädin kanssa. Siskon ja vanhempien kanssa olen käynyt laivalla Tallinnan satamassa. Lisäksi olemme käyneet Haaparannassa ja Suomen rajalla. Tähän rajoittuukin minun matkailuni. Tahtoisin joskus käydä ulkomailla ja mahdollistaa sen myös omille lapsilleni, etenkin matkailu Suomen sisällä olisi unelma, koska sitä sain kokea omassa lapsuudessani. Ehkä sitten kun voin aloittaa säästämisen kunnolla ja saada pois velkani. Haaveena on myö oma tontti omakotitalolla järvenrannalta.



Leikin lapsena aika paljon serkkujeni kanssa ennen sisaruksien tulemista. Myös tädit ja sedät olivat suuressa roolissa. Olin jo pienestä pitäen halukas siivoamaan ja kastelemaan kukkia, joka on mielestäni aika hyvä piirre sekä hyvä apu elämässä. Jännitin koulun aloittamista paljon ja joskus inhotti mennä kouluun. Alussa sitä on aina innoissaan ja sitten se onkin ärsyttävää. Mutta pakko myöntää, että menisin takaisin kouluun parantamaan arvosanoja jos se olisi mahdollista, koska vanhempana sitä on vaan viisaampi. Tahdon että esikoinen saa ainakin aloittaa, jos ei käydä loppuun koulunsa Kuhmossa. Tänne on rakenteilla uusi puukoulu, jossa hänkin saa aloittaa koulunsa ja siihen ei ole enää kuin kohta 3-vuotta aikaa, huisia hänkin on kohta jo eskarilainen.


Onko sinulla ollut käpylehmä lapsuutta tai jotain samoja mitä minulla? Minkälainen sinun lapsuutesi oli? Mitä tahtoisit antaa lapsellesi omasta lapsuudestasi?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tytön ensimmäinen automatka


Launtaina meillä oli edessä ensimmäinen pitkä reissu kahden lapsen kanssa ja samalla veimme siskoni kotiin. Sunnuntaina oli serkkuni rippijuhlat. Jännitin tätä itse hieman, koska tällä kertaa lapsia onkin kaksi ja reissun kesto mapsin mukaan hieman yli 2 tuntia. Tosin lapsiperheessä reissu kestää hieman pidempään ja lähteminen jne... vie taas oman aikansa. Esikoisen aikaan tämä sama matka kesti meillä jopa 6 tuntia. Tällä kertaa me ehkä selvittiin sinne noin 3 tunnissa. Esikoinen nukkui matkan alussa pitkään ja tyttökin nukkui.


Imetin tytön ehkä vain kerran matkan aikana. Takaisin tullessa imetin tytön ehkä muutaman kerran ja esikoinenkin vaati osansa. Kaikki olimme väsyneitä reissusta, joten kotiin päästyä menimme noin muutaman tunnin päästä nukkumaan. Minäkin pääsin ajamaan pitkästä aikaa kunnon pitkää matkaa, pelkän kaupunki ajelun lisäksi. Ajoin myös liikennevaloista vaikka minulle on jäänyt pieni trauma niistä, koska olen saanut auton sammumaan niihin. Mutta syy on ollut vain liian pienet kierrokset, joten olen alkanut hieman huudattaa autoa ehkä liian kovaa mutta ainakin auto liikkuu eikä sammu.


Automatka sujui mielestäni ihan hyvin, kotimatka oli vauvalle hieman raskas koska jatkuva kuumuus iski hikeä ja se toi lisää nälkää. Autossa kun ei ole ilmastointiakaan. Vauva matkasikin kotiin pelkkä vaippa päällä ja esikoinen joi paljon vettä matkan aikana. Tällä kertaa onneksi vältyttiin molemmilla vaippojen vaihdoilta, koska joskus käy vahinko ja vaippa päättää valskata koko istuimen märäksi. Vaippa kyllä toki vaihdettiin takaisin menomatkalla molemmilta.


Vauvalla matkoilla ja muualle mennessä käytämme kertakäyttövaippoja, koska pesun mahdollisuus vaipoille on hankalaa. Muuten käytämme kestovaippoja ja niiden käyttö on ollut oikein hyväksi koettu. Joskus vaippa on asettunut huonosti jolloin se valskaa läpi, mutta suurella osin ollaan hienosti pärjätty niillä. Lisäksi yöksi laitan kertakäyttövaipan.


Kun olimme saapuneet perille niin söimme äitini luona ja lähdimme käymään äidin, siskon sekä lasten kanssa Halpa-Hallissa. Ostin sieltä itselleni viimeinkin kesäksi jonkin hatun, lainasin nimittäin siskoltani lippistä joten ajattelin sen olevan sopiva kesähattu minulle. Ostin myös itselle, miehelle ja pojalle Fidget spinnerit, poika tosin heitteli omaansa serkkuni rippijuhlissa ja niistä hävisi ledvalot kivikkoon. Minun ja miehen omat on painavia versioita ilman lediä. Ostin itselleni myös pitkään haaveilemani lasipurkin pillikannella.


Nukkumaan meneminen äitini luona oli haastavaa. Esikoinen pomppi ja riekkui mutta onneksi lopulta sammui ilmapatjalle, vielä jäi tytön nukuttaminen. Muutaman kerran alkoi huudella mutta lopulta sain hänet nukutettua muistaakseni viereeni tai sitteriin. Koko yön kuitenkin nukkui vieressäni ja imetin siinä, ilmapatjasta vain kuului kauhea ääni kun nousin ja siirsin vauvan toiselle tissille. Itselleni laitoin herätyksen 8 aikaan, mutta vauveli päättikin että herätään puoli tuntia aikaisemmin.

Suunnitelmana oli käydä Prismassa, mutta enpä siellä ehtinytkään käymään kokoreissun aikana. Meidän piti myös käydä Lidl:ssä mutta sekin meni täysin mönkään. Joten ensikerran kun tulee taas reissu eteen menen käymään Prismassa ja Lidl:ssä.


Aikataulu ei ihan mennyt kuten oltiin suunniteltu ja tiesin kyllä että juhlissa menee oma aikansa, mutta oli se silti aika pitkä aika mutta kuitenkin täysin arvoisensa. Oli ihana tavata sukulaisia ja he näkivät vauvan sekä sain paljon apua pojan sekä tytön kanssa, niin että sain levätä sekä syödä rauhassa. Kiitos siitä!