lauantai 19. elokuuta 2017

Reissu lasten kanssa

Kävimme reissussa 10-14.8. Lähdimme torstaina illasta junalla kohti Oulua ja olimme siellä yötä siskoni miehen asunnossa. Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan kohti Sastamalaa. Jännitin kovasti junareissua kahden lapsen kanssa keskenään. Etenkin esikoisen puolesta, kuinka hän suhtautuu junaan ja siihen matkustamiseen sekä että isä jääkin kotiin.



Kun juna saapui oli se toki ihmeellinen asia pojalle, mutta kun kyytiin piti tulla niin itkuhan siinä pääsi ja pakokauhu. Oli lähdössä ihan eri suuntaan, lopulta mies nosti hänet syliini ja onneksi sain apua työntekijältä tavaroiden sekä rattaiden kanssa matkan alussa ja lopussa. Alussa poika itki kauheasti ja huuteli isiä. Itku loppui lyhyeen kun hän sai oman junalipun ja pääsi katsomaan tabletilta SF Kids playtä, meillä on tosiaan Smartsonin kautta testauksessa tämä sovellus 3kk ajan ja olen tällä hetkellä ollut tosi tyytyväinen. Tulen kirjoittamaan tästä sovelluksesta myöhemmmin lisää.  Poika oli niin itkuinen ja jännittynyt ettei tahtonut riisua omaa reppuansa päältänsä, pillimehua ja välipaloja kyllä uskalsi syödä.


Kun saavuimme myöhään illasta Ouluun oli siskoni ja hänen miehensä meitä siellä vastassa ja auttoivat sitten rattaiden ja tavaroiden kanssa. Seuraavana ongelmana oli saada lapset nukutettua ja siinä kestikin jonkin aikaa, itse nukuin hieman huonosti sen yön. Aamulla söimme aamupalan ja lähdimme ajamaan kohti Sastamalaa.


Mielestäni matka sujui hyvin, muutaman kerran tytön syöttämistä ja kävimme hesessä syömässä. Poika ei tahtonut syödä kun muutaman ranskalaisen, ei edes jäätelö kelvannut. Kiipeilytasojen alapuolella oleskelu kiinnosti enemmän. Imetin monesti tyttöä vessassa tai auton takapenkillä, koska tyttö on sellaista sorttia ettei keskity syömään melussa ja vaatii liikettä imetyksen aikana joka taas hankaloittaa hieman imetystä. 

Matkallahan ei todellakaan voitu välttyä siltä, että vaikka silmäpareja pojan suhteen onkin 3 niin silti tämä pääsi ties kuinka monesti karkuun juoksemaan, näillä kerroilla ei kyllä ollut mukana valjasreppua koska ne olivat yleensä joko autoon menemistä tai kaupasta poistumista. Yhdessä kaupassa tuotiin ostoskärryihin ties mitä hyllyiltä ja leluhyllyn täytteiltä ei myöskään vältytty. Ostinkin pojalle yhden lelun mutta tämähän meni ja särki sen. Hauskaa tässä on se, että hän kompastui veljeni rapun edessä asfaltilla ja hän katsoi heti ekana onko auto kunnossa, mutta ei itkenyt itseään yhtään. Yhdellä huoltoasemalla minun piti hoitaa vauva sekä taapero. Eihän sellaisesta yhtälöstä tule mitään kun kyseessä imetys kuten aikaisemmin kerroin sekä tottelematon taapero. Siellä sitä juostiinkin melkein autotielle, itse yritin vauvan kanssa saada tätä tenavaa kiinni. Onneksi siskon mies huomasi tilanteen ja juoksi ottamaan pojan syliin. Toinen tapaus kävi Prismassa ja siellä jouduin jättämään vauvan kärryissä siskolle ja hänen miehelleen kärryissä, kun taapero juoksee täysiä ulos kaupasta ja itse lähdin perään. Onneksi ovella oli joku nainen joka otti pojan kiinni, ennen kuin hän juoksi autojen joukkoon parkkipaikalle.


Moni sanoo tätä meidän poikaa kiltiksi, mutta auta armias kun vanhemmat tulee ja pitää alkaa esittää jotain roolia. Myös tottelemattomuus on huipussaan ja nauraa räkätetään kun on niin hauska juosta karkuun. Ties mihin tämän kanssa vielä joudutaan. Pieniltä onnettomuuksilta ei olla vältytty eikä varmaan tullakaan välttymään. Mutta palataanpas nyt tähän pääaiheeseen.

Lauantaina kävimme Tampereen puolella. Meidän oli tarkoitus shoppailla mutta se sitten jäikin, kun Särkänniemessä vierähti neljä tuntia. Kävimme kyllä tätä ennen kirppiksellä ja sieltä ostin pojalle pari autoa ja tytölle vaatteita sekä miehelle löysin kuiva/märkä rikkaimurin halvalla. Eipä minulla olisi ollut mitään shoppailun aihettakaan, joten tämä vältti oikein hyvin. Kävin lasten kanssa kahdestaan Koiramäellä ja poika oli ihan innoissaan katselemassa eläimiä, kuten arvasin. Hän olisi halunnut jäädä katselemaan niitä, joten oli pieni työ työntää toista rattaissa ja toista pitää kiinni hihnasta sekä ohjata repusta. Varmasti oli ikimuistoinen kokemus tämä reissu.


Tytön imettäminen aina tälläisissä paikoissa on erittäin haastavaa, pieniä hörppyjä saa vain otettua ja pikku torkkuja. Rauhallisen paikan kun löytäminen on haasteellista. Onneksi Draculan linnan lähellä poika istui nätisti kun imetin vähän aikaa. Myöhemmin kävimme ostoksilla Koiramäellä ja ostin tytölle sekä pojalle paidat. Lisäksi karkkia ja tikkarit. Löysin wc tilat ja sen lähellä oli pöytä sekä penkit ja päätin istua sinne ja tässäkin poika istui nätisti odottamassa. Tässä kohtaa sain tytön onneksi imetettyä paljon paremmin. Lopulta tyttö onneksi nukahti. Soitin siskolleni ja he olivat angry birds puistossa, menimme sinne. Siellähän olisi kaikkea kivaa mutta poika on vielä pieni ja ei uskalla mennä laitteisiin tai yksin tähän keskellä olevaan puistoon. Ehkä joskus isompana? 




Olimme hetken aikaa täällä puistossa ja sitten jatkoimme matkaamme hetken aikaa eri suuntaan. Oloni oli hieman eksynyt koska tuntui, että olen menossa jonnekin parkkipaikalle. Kunnes tajusin kävelleeni umpisokkelossa oikeaan suuntaan. Nimittäin Näsinneulaan, siskoni ja hänen miehensä kipittivätkin meidän perässä jo. Ilmeisesti sillä välin siskon mies oli kosinut häntä toisaalla.


Menimme ylös Näsinneulan näköalatorniin ja siellä oli Suomi 100v jäätelöannos. Totta kai minä halusin sen ostaa. Vitsi että se oli todella hyvää ja mustikkainen sekä tuoreita mustikoita vaniljajäätelön kera. Shoppailin myös matkamuistoksi pojalle saippuakuplia. Miehelle kokoreissun ajalta kahdet aurinkolasit, koska en tiennyt eka mitkä olivat oikean malliset. Itselleni en löytänyt mitään.

Sunnuntaina olikin sitten ekan tätitettävän kastajaiset eli veljen pojan. Hänestä tuli Niilo Toivo Mikael. Toivo nimi tulee meidän ukilta, on hienoa että suvussa jatkuu jotkut nimet. Olenkin tässä pohtinut lapsien nimiä mitä seuraaville tulee jos niitä vielä meille suodaan, tosin siihen on vielä aikaa koska tahdon pitää taukoa siitä ja odottaa että lapset kasvaa. Vaikka onhan tässä ikävä synnytystä, aina kun ajamme siellä kaupungissa tulee ikävä synnyttämään.


Minulta meni koko kastetilaisuus ohi, koska tyttö huuti nälkäänsä yllätys. Nimi oli kyllä tiedossa ja kasteen jälkeen minun piti vielä varmistaa se siskoltani, että olihan se yhä sama. Menimme sitten kahvitilaisuuteen ja poika leikki siellä samaa ikäluokkaa olevan tytön kanssa niin, että olisi halunnut jäädä sinne. Itse pitelin tätä tätitettävää sylissäni ja vaikka hän onkin alle kuukauden nuorempi tyttöä niin silti näytti, että hän on isompi kokoinen. En tiedä johtuiko siitä, että on poika vai jostain muusta. Ihana kun serkut näkivät toisensa eka kertaa. 


Meidän poika vaan ei ollut millään tapaa kiinnostunut serkustansa ja oli vain autojen kimpussa leikkimässä. Ehkä kun hieman kasvaa ymmärtää serkun olemassa olon ja tahtoo kenties leikkiä hänen kanssaan. Toivottavasti näemme jatkossakin enemmän, että serkuille kehittyy omanlaisensa suhde. Onhan tämä ensimmäinen virallinen serkku lapsille, lapsilla on myös kaksi serkkupuolta. Pojalla on kehittynyt jonkinlainen leikkisuhde näihin kahteen, vaikka harvoin näkeekin.


Sunnuntaina lähdimme juhlista suoraan jatkamaan matkaa kohti Oulua. Tämä matka sujui muuten hyvin, mutta poika päätti pitää minut kiireisenä ja olin ihan tööt matkan jälkeen ja vielä kotonakin. Meillä oli matkaa Ouluun vielä pari tuntia ja ajateltiin, ettei meidän tarvitse tässä enää syödä joten ajoimme suoraan siskon asunnolle ja vietimme siellä yön.

Siskoni sai onneksi pojan nukkumaan kun oli pienet iltavillit päällä, kun siskoni oli pienessä virheessä mennyt antamaan jotain sopimatonta iltapäivästä pojalle. Tyttö onneksi nukkui tyytyväisenä jo. Itselle jäi vain rauhallinen hetki iltapalaa syödessä ja nukkumaan meneminen. Aamulla meillä oli aikainen lähtö junaan. Meille tuli hieman kiire lähteä, mutta onneksi juna oli hieman myöhässä.

 Junamatka sujui paremmin kuin edellinen ja poika halusikin kyytiin sylin kautta ja sylissä piti kantaa istumaan. Matka sujui oikein rattoisasti välipalaa syöden ja taas tablettia katsoen. Tytön imetyskin sujui paremmin kuin eka kerralla junassa. Tyttö myös nukkui junassa, kun viimeksi se oli hankalaa. Junasta poistuminen sujui hyvin, poika nousikin reippaasti itse pois junasta. Sain apua rattaiden kanssa, mutta kassi kaatui ja sieltä tipahti onneksi vain yksi tyhjä tölkki pysähtyneen junan alle.
 Yksi nainen tuli siihen auttamaan kantamaan tavaroita ja kysyi mihinpäin nämä on menossa. Sitten mies jo saapuikin siihen luokse ja otti naiselta tavarat omiin käsiinsä ja kantoi autolle. Tästä matkasimme takaisin kotiin. Itse olen valtavan onnellinen siitä, että sain reissun tehtyä ja onneksi sain apukäsiä monessa kohtaa. Olen iloinen siitä, että lapset pääsivät kokemaan tälläistä. Itse kun olen lapsena käynyt ympäri Suomea eripaikoissa kesälomareissuilla, oli mahtavaa päästä toteuttamaan jotain lapsille. Toivon pääseväni tekemään jotain reissuja heidän kanssaan, joka kesä, kuten omassa lapsuudessani. Olenkin jo suunnitellut seuraavia matkakohteita mielessäni.



Oletko matkannut kahden alle 3-vuotiaan kanssa? Kuinka se sujui? Kuinka selviät taaperosta ja vauvasta yksin?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Testauksessa purulelu + arvonta

Meillä on testauksessa ollut purulelu. Tämä on myös söpö vaunuleluna tai imetyksen aikana paidassa kiinni näperrettävänä, kun siihen saa vaihdettua klipsin. Pääsin tekemään kaupallisen yhteistyön Riikka's sweet dreams kanssa.


Meillä tämä purulelu ei ole vielä ihan ajankohtainen, mutta kovasti sitä jo katsellaan. Pikku hiljaa on kädet löytyneet ja nyrkkejä viedään kovasti suuhun lohdutuksena tai nälän yllättäessä. Käsiä myös avataan jo mukavasti, pian varmaan myös aletaan tarttua esineisiin.  


Purulelu tulee paremmin ajankohtaiseksi, kun meillä aletaan tekemään hampaita. Toki neidiltä tulee jo kuolaa, joten hampaiden teko ei välttämättä olekaan ihan niin kaukana. Esikoinen sai ekan hampaansa kuuden kuukauden iässä ja meillä ollaan tässä kuussa 3kuukautta. Silloin ikeniä kutitti paljon ja etenkin viilentävä purulelu ja jäinen äidinmaito oli ykkösenä.



Tämä on helppo kuljettaa reissussa matkassa ja kiinnittää vaikka vaunuihin sekä kaukaloon tuomaan iloa neidille ja myöhemmin myös pureskeltavaksi tai imeskeltäväksi ikenille.


Tässä jännitetään koska purulelu pääsee ihan kunnon käyttöön ja siitä tulen kertomaan sitten lisää blogissa sekä kokemuksia onko siitä ollut hampaiden tulon myötä hyötyä.



Mikä Riikka's sweet dreams on?

Aloittanut 2014 tekemään kuosi tuttinauhoja ja perustamut ryhmän Facebookiin tuttinauhat avainnauha yms. Siitä sitten innostunut tekemään elintarvikesilikonisia tuttinauhoja imetys/kantokoruja avainnauhoja... Ja muuta mukavaa.

Ryhmä kasvoi 3000 henkeen aika vauhdilla. Päätti perustaa toiminimen huhtikuussa 2016 ja nimeksi tuli Riikka's sweet dreams sekä perusti firmalle uudet Facebook sivut. On 3 lapsen äiti ja tekee töitä lastenhoidon ohella. "Toimitus ajan pyrkin kuitenkin pitämään 2-3pv mutta posti harmillisesti leikkaa nurmikkoa niin kirjeet välillä tökkii. Pyrin työssäni laatuun ja että korut kestäisi isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle."


Sain lisäksi teille lukijoille järkättyä arvonnan, arvonnassa voit voittaa itsellesi sulka avaimenperän. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla minkä värisen avaimenperän haluat ja muista lisätä sähköpostisi mukaan, jotta saamme yhteyden voittajaan. Onnea arvontaan! Arvontaan aikaa osallistua 20.8.2017 klo. 18 asti.

Minkälaisia kokoemuksia teillä on puruleluista?

Kiitos yhteistyöstä Riikka's sweet dreams <3

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Perhepäivähoidon aloitus

Meillä poika aloitti perhepäivähoidossa taas kesän jälkeen viime viikon tiistaina. Kesällä meillä oltiin päiväkodissa varahoidossa pientenpuolella, 2 vikaa viikkoa kuukaudessa. Jännitin itse varahoitoa, koska pienenä hän jäi itkemällä sinne mutta hyvinhän se meni. Myös pph jättäminen jännitti, hieman toki oli aluksi ujonpuoleinen ja tutki tuttua paikkaa ihmetelle. Toki tännekin jäi ihan kiltisti. Keskiviikkona viime viikolla hän vilkutti minulle mutta ei tullut ikkunaan vilkuttamaan, vaan päätti mennä suoraan leikkimään. Nyt menossa jo toinen viikko ja menossa heti leikkimään, niin että vilkuttelut meinaa jäädä omaan arvoonsa.


Poika aloitti perhepäivähoitajalla 1-vuotiaana, silloin hoitajana oli venäläinen nainen. Hän lopetti työskentelynsä, joten jouduimme vaihtamaan toiseen hoitajaan. Toki osittain minua harmitti mutta osittain jännitin missä hoito on ja minkälainen hoitaja. Meillä kävi kyllä tuuri, kun saimme vanhemman naisen ja paljon kokeneen. Olemme olleet häneen tyytyväisiä ja vaikka muutimme kauemmaksi halusimme pitää hänet juuri näistä edellämainituista syistä.


Mitä pakata hoitoreppuun?

Aina kannattaa pakata säävaraus, etenkin kun kyse Suomesta on sää kokoajan vaihtuva. Aurinko porottaa taivaalla ja kohta se romauttaa isot sateet päälle, sitten taas paistaa aurinko.

Meidän pojan hoitorepussa on lyhythihaisia ja pitkähihaisia paitoja, ohutta ja paksua housua. Myös sukat löytyy varulta. Pipo ja lippis. Sormikkaat, sadehousut ja takki, sadehanskat. Ulkouluhousut ja takki. Meillä on välikausivaatteet ulos, joita käytetään keväällä ja syksyllä, talveksi on haalari. VK-vaatteina meillä on takki ja housut, talvella taas käytämme haalaria, ettei lumi pääse vaatteisiin ja ihoon käsiksi. Lisäksi pojalla on kumpparit ja lenkkarit. Talveksi pyrimme ottamaan talvikengät jotka eivät kastuisi, vaan kestävät vettä.


Pojan ollessa pieni oli varavaatteita enemmän matkassa, koska niitä tuli ja meni päivän aikana paljon. On myös hyvä laittaa pph avaamaton vaippapaketti, jos lapsi käyttää vielä vaippoja. Jos lapsi käyttää kestoja on hyvä keskustella asiasta hoitajan/hoitajien kanssa. Meidän tyttö käyttää kestoja, joten sen osalta jännitän tilannetta, että jos hän menee hoitoon niin kai siellä suostutaan niitä vaihtamaan? (Koska minähän sen pesun lopulta hoidan) Meillä kovasti yritetään päästä päiväkuivaksi, mutta kotona poika on asiaa vastaan.

Kokeilin kesällä hänelle pelkkiä alushousuja, mutta asia meni kyllä ihan eri tavalla kuin kuvittelin. Neuvolan tavoite on että meillä oltaisiin päiväkuivia 3-vuotiaana. Mutta itseäni pelottaa, ettei asia varmaan onnistu. Kakkoshätä asiat tehdään piilossa vaippaan kotona tai jopa hoidossa saatetaan piiloon mennä tekemään hätänsä.

Joskus tapahtuu näitä onnistumisen hetkiä kotonakin ja olen silloin ylpeä hänestä. Myös vauvan tulo on saattanut vaikuttaa hieman asiaan, jolloin sinne potalle ei suostuta menemään tai tekemään sinne mitään.

Miksi poika on hoidossa, eikä kotona?

Meitä tässä asiassa tukevat neuvola ja lastensuojelu. Heidän ja meidän mielestä on hyvä, että hän käy virikkehoidossa. Hän saa siellä rytmiä päivään, ikäisiään leikkikavereita ja oppimismallia isommilta. Meille jää aikaa keskittyä paremmin vauvaan, silloin kun hän on hoidossa ja itse saan hengähdys tauon uhmikkaasta.

Puhumisessa hän on edistynyt todella hyvin ja osaa sanoa 2-3 sanaisia lauseita, mutta sanan taivuttaminen on vielä hakusessa.

Hoidossa hän syö paremmin kuin kotona ja tekee tarpeensa pottaan, tosin välillä tulee vahinkoja. Kotona ei suostuta potalle ja syöminenkin on hieman haastavaa, mutta kyllä hyvä kun edes  jotain syö. Lastahan ei voi pakottaa syömään, mutta hän syö kun on nälkä näin neuvolasta on sanottu ja moni muukin näin sanonut meille.



Minäkö huono äiti?

Vaikka tällä hetkellä mies onkin tyrkätty työttömäksi, niin silti hän saa olla hoidossa ja koskaan hoito ei ole maksanut meille vielä mitään vaikka palkkatukea ollaankin saatu välistä. Meidän tulot vaan ovat olleet niin pienet.

Pojan hoidossa oleminen saa välillä ajattelemaan, että on huono äiti. Mutta oman jaksamisen kannalta on hyvä äiti, koska pitää huolen omasta jaksamisesta ja ajattelee myös lapsensa parasta. Toki tahtoisin pitää hänet kotona, mutta silloin häneltä puuttuu aikaisemmin mainitsemani asiat. Tämä saa myös miettimään tytön hoitoa, laitanko hänet hoitoon vuoden päästä vai mikä on tilanne. Tiedän itse, etten ole mitään kotiäiti tyyppiä. Joudun pakottamaan itseni olemaan sen vuoden kotona, kuten esikoisesta. Hänen aikaan jo hänen ollessa 3kk tahdoin tehdä jotain. Jo raskaana ollessakin koulun loputtua kaipasin päästä tekemään jotain. Tahtoisin itse hakea kouluun tai opiskella verkossa tai päästä palkkatuella päiväkotiin tai muualle.

Olisihan se kiva jos molemmat lapset olisivat kotona sittenhän niistä olisi jo seuraa toisilleen. Tai sitten olisivat samassa hoitopaikassa, mutta onneksi tässä on vielä aikaa miettiä mitä teemme.


Onko teillä aloitettu päiväkoti tai pph? Kuinka teillä suhtauduttiin asiaan?